Moroo!
Ensin ajattelin, että en edes kirjoittaisi tästä mitään, koska ei EEG-tutkimuksen aikana tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta sitten ajattelin, että kirjoitan tän tänne vaikka sitten ihan vaan omaksi muistoksi.
Aloin siis saamaan uusia oireita joskus viime syksynä ja loppu vuotta kohden oireet paheni. Kerroin niistä oireista Neurofibromatoosi 1-postauksessa. Tammikuussa mulla oli soittoaika neurologiselle sairaanhoitajalle, ja kun kysyin voiko mun oireet johtua mahdollisesta aivokasvaimesta, hän ei uskaltanut sanoa ei. Maaliskuussa mulla oli aika neurologille, siitä ajasta alle kuukausi, niin olikin jo EEG:n aika.
En ollut ikinä aiemmin ollut eeg:ssä, joten jännitin tätä päivää tosi paljon! En nukkunut viime yönä melkein yhtään.. Kahdeksalta aamulla olikin sitten jo oltava sairaalassa.
Olin hyvissä ajoin liikenteessä, jo puoli kahdekalta istuin odotushuoneessa odottamassa, että minut tullaan kutsumaan tutkimukseen.
Ystävällinen sairaanhoitaja tuli hakemaan mut ihan ajallaan.
Sain sanottua, että mua jännittää tosi paljon. Se otettiin hyvun huomioon, josta oon kiitollinen!!
Mun oli tarkoitus myös pyytää, että mulle kerrottaisiin koko tutkimuksen ajan, että mitä milloinkin tapahtuu, mutta en vaan saanut suutani auki, mutta ei se haittaa, sillä hoitajat teki sen!! Se helpotti paljon mun oloa.
Tutkimusta alettiin valmistella. Sain istua kasvot kohti ikkunaa, josta näkyi kaunis maisema. Tutkimushuone oli kuudennessa kerroksessa ja sieltä näkyi ihanasti huurteiselle merelle!
Mun päähäni laitettiin sellainen myssy, jossa oli jonkinlaisia elektojeja (?), jotka rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa. Myssyssä siis oli sellaisia reikiä, ja niistä raaputettiin päänahkaa ja laitettiin jotain "pasta-ainetta", jotta ne johdot saatiin paremmin kiinni. (Se aine jäi muuten aika kivasti hiuksiin kii, ja sitä sai jynssätä kauan pois!! :D)
Sen lisäksi otsalle laitetiin kaksi jotakin lätkää ja rintakehälle myös kaksi ekg-lätkää. (sydänkäyrä)
Minulle tuli yllätyksenä se, että tutkimmiin myös sydämen toimintaa, mutta eipä siitä kai haittaakaan oo, eikä se muuttanut mitenkään mun tutkimuskokemustani.
Sitten sain käydä makaamaan tutkimuspöydälle. Minulle kerrottiin, että tutkimus kestäisi noin puoli tuntia.
Ensin minun piti laittaa silmät kiinni ja aukaista ne - ja toistaa sitä muutaman kerran. Sitten piti räpäytellä silmiä monta kertaa nopeasti.
Tässä kohtaa olisi myös pitänyt väläytellä kirkasta välkkyvää valoa silmien yllä, mutta se jätettiin pois optikusgliooman takia.
Sen jälkeen sain makoilla paikoillani sen puolituntia. Mua jännitti niin paljon, että silmäluomet räpsyi tosi paljon tahattomasti, se häirtise vähän sitä käyrää, joten hoitaja kysyi minulta, että olisiko se ok, että mun silmien päälle laitettaisiin vähän painoa, että ne ei räpsyisi. Se oli mulle ok.
Hoitaja varmisti aina välillä, että eihän mua ahdista se paino. Arvostan sitä, että musta huolehdittiin!! Oli tosi turvallinen olo.
Muutenkin oli ihan tositosi ihana, että mulle kerrotiin koko ajan, että kauan tutkimusta on vielä jäljellä.
Tutkimuksen lopuksi piti toistaa silmien räpsyttelyt.
Sitten kaikki oli jo ohi. Oikeastaan olisin voinut makoilla siinä, siinä oli ihan mukava olla.
Olin ihan varma, että sitä lihasnykinää ei tapahdu niin aamusta, koska yleensä sitä on iltaa kohden enemmän. Sen takia mietin, että riittääkö 30min rekisteröimään tarpeeksi aivojen toimintaa...
Kuitenkin sitä nykinää tapahtui yllättävän paljon. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia..
Minulle kerrottiin että tutkimuksen tulokset saisin 26.4, kun neurologi soittaisi mulle. Samalla silloin saan tietää myös ensi viikon magneettikuvauksen tulokset.
Oon vaan tässä miettinyt, että jos oireet johtuvat aivokasvaimesta niinkuin epäilen, niin eihän sitä puhelimessa kerrota..
Viime viikolla sain postissa neurologin lausunnon viime kuun ajasta. Neurologin mielestä noi nykinä oireet, joita nyt tutkittiin voisivat johtua ketipinor -nimisestä lääkkeestä, jota syön ahdistukseen. Minä en usko siihen, että ne johtuu siitä!!
Nimittäin. Mun elämässä on tapahtunut tosi rajuja asioita. Ihan liian paljon paskaa lyhyen elämäni aikana. Sen takia mulla on hoitokontakti nuorisopsykalla, että pääsen vähän purkamaan niitä asioita.
Ei siitä tässä sen enempää, mutta mun oireeni meni tammikuussa myös sinne tietoon
Ja mä tiedän, että mun lääkehoidosta vastaava lääkäri on tietoinen mun oireista. Helmikuussa mun piti uusia ketipinor resepti, ja juttelin silloin ko. lääkärin kanssa puhelimessa. Sillon stressasin, uusia neurologisia oireita ihan kamalasti. Lääkäri oli lukenut mun oireista, silloin hän sanoi että neuron lausunnossa lukee, että ne tuskin ovat vakavia.
Eli hän on tietoinen, Jos olisi mahdollista, että oireet johtuisi ketipinorista, sillä lääkärillä olisi ollut velvollisuus puuttua siihen!! ja lopettaa mun lääkitys. Hän ei kuitenkaan mitenkään ottanut kantaa siihen, että ketistä voisi aiheuta lihasnykinää, eikä haittavaikutuksissakaan lue mitään sellaisesta.
Olen jutellut neurologisista oireista myös mun psyk. sairaanhoitajan kanssa, eikä hänkään ole pitänyt mahdollisena sitä että oireet johtuisi ahdistukseen helpottavasta lääkkeestä.
No...se selvinnee pian.. Jos oireet johtuu lääkkeestä, mun luottoni psykan puoleen on mennyt.
Kuitenkaan ne kakki oireet ei voi johtua siitä...
prkl ku hermostuttaa ja ahdistaa.. no, onneksi se magneettikuvaus on jo viikon päästä. Se on ainoa tutkimus, jolla voi selvittää onko mulla aivokasvainta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti