Siitä on liian kauan aikaa, kun oon tänne viimeeksi kirjoittanut. Pahoitteluni! En ole lopettamassa, päin vastoin haluaisin kirjoittaa useammin ja aktiivisemmin.
Kulunut vuosi on ollut rankka. Mun elämäni muuttui suuresti kun tammikuussa pappani kuoli. Sitä edelsi erittäin rankka sairausjakso, joten tavallaan on lohduttavaa, että hän sai rauhan. Mun elämäni kuitenkin musertui rakkaan menettämisen myötä.
Kaiken surun keskellä oli kuitenkin luettava kirjoituksiin ja valmistuttava ylioppilaaksi, voin kertoa, että ei muuten ollut helppoa se.
Samaan aikaan stressasin myös omaa tulevaa kasvoleikkausta, joka oli kesäkuussa, vain paria päivää ennen lakkiasia. Siitä on tulossa jossain välissä postaus kunhan jaksan...
Kirjoitusten jälkeen oli aloitettava sotelin esivalinta kokeeseen pänttääminen. Pääsin esivalintakokeesta eteenpäin, vaikken ollenkaan enää jaksanut uskoa itseeni enkä tulevaan. Olin aivan loppu ja nyt kun mietin, mulla ei oo hajuakaan miten oon selvinnyt tuosta kaikesta.
Niin, valmistuin kuin valmistuinkin ylioppilaaksi vaikka se oli todella hilkulla. Hain lakkini naama turvonneena ja mustelmilla leikkauksen jäljiltä ja vietin juhlani viikkoa myöhemmin. Harmi ettei pappa ollut näkemässä.... Lakkiasten jälkeen mulla alkoi kesätyöt yhdessä nuorisotyön yksikössä ja se oli kyllä kivaa.
Kesäkuun alussa oli myös sairaanhoitajakoulun pääsykokeet, mutta myöhemmin selvisi etten pässyt sisään. Harmitti ihan todella paljon!
Hain sitten lähihoitajaksi ja kävin pääsykokeissa. Sain koulupaikan ja nyt siis olen parikuukautta opiskellut lähihoitajan tutkintoa.
Edellinen postaus on käden magneettikuvauksesta. Kasvain leikattiin kuukausi sitten. Siitäkin on tulossa postaus.... Joskus.
Käsi on edelleen kipeä ja vaikeuttaa mun arkea, mutta minkäs teet, kun yksin asut. Kauppakassit on kannettava tai sitten on tehtävä useampi reissu, jos kipeällä kädellä ei voi kantaa. Eikä niitä tiskejäkään kukaan mun puolesta pese.
Nyt istun bussissa matkalla helsinkiin, josta jatkan junalla jyväskylään. Määränpäänä on harvinaissairaiden nuorten aikuisten vertaistuki viikonloppu, jota odotan kyllä innolla!
Tää postaus on varmaan todella sekava, mutta halusin vaan tulla sanomaan että oon täällä kyllä vielä!
