Epilepsiadiagnoosi.

Heipparallaa.

Neurologi soitti 13.6 unidebrivaatio-EEG:n tuloksista. Kaikki viittaa siihen, että sairastan nyt myös yleistynyttä epilepsiaa. Se on se epilepsian muoto, jossa tulee kouristus kohtauksia. Tähän mulle määrättiin myös lääke, jonka aloittaminen pelottaa ja epäilyttää. Luin, että sen lääkkeen aloitus saattaa lisätä kouristuskohtauksia. Mullahan ei vielä yhtään sellaista ole ollut, ainoastaan lihasnykinää. Myokloniaa. Se voisi liittyä myös nuoruusiän myoklonusepilepsiaan, mutta EEG:n mukaan se olisi juurikin tuo yleistynyt epilepsia. Pelkään, että lääkityksen aloittaminen laukaisee kohtaukset.
Tässä nettiä selatessani löysin kirjoutuksen, jolla kohtaukset olivat alkaneet vain päiviä lääkityksen aloittamisen jälkeen. Sitä ennen oli ollut "vain" lihasnykinää. Valitettavasti en enää muista mistä tuon kirjouksen löysin.

Mun toinen sairauteni, neurofibromatoosi, se aiheuttaa myös epilepsiaa. Mutta kuitenkin mun neurologin mukaan silloin epilepsian aiheuttaisi muutokset aivoissa, joista mun kohdalla ei ole kyse. On kuulemma harvinaista, että tässä tilanteessa se tulisi omana sairautenaan, mutta niin on nyt tainnut kuitenkin käydä. Toisaalta olen ihan tyytyväinen, ainakaan oireita ei aiheuta pahanlaatuinen aivokasvain, josta olin varma monta kuukautta.
Vaikka mulla aivokasvain onkin, se on ilmeisesti pysynyt rauhallisena, eikä siis todennäköisesti ole oireiden aiheuttaja.
Tämän hetkistä tilannetta lähdetään siis hoitamaan epilepsiana. Kuitenkin mulla on vielä kolme muuta oiretta, joita ei ilmeisesti aiota tutkia. En edelleenkään usko, että on normaalia että särkee lähes päivittäin päätä oudolla tavalla, huimaa ja näkee kaksoiskuvia useita kertoja viikossa.  Mulla pitäisi olla tämän kuun aikana aika neurologiselle sairaanhoitajalle, joka kertoo mulle epilepsiasta, joten silloin aion kysyä uudelleen noista em. oireistani.

Puhelu neurologin kanssa ei ollut kiva. Tuntui TAAS siltä, että hänellä ei ollut aikaa kuunnella, mitä mulla oli kysyttävänä. Hänellä on jotenkin todella kärkäs tapa puhua, tai ainakin sellainen tunne mulle jäi. Eikä ollut mitenkään erityisen kivaa kuulla epilepsia diagnoosia puhelimen välityksellä.

Tässäpä sitä kai kohta pitää opetella uuteen elämään, uuden lääkityksen kanssa. Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.