Käden magneettikuvaus 25.3.2019.

Moikka!

Blogi on ollut monta kuukautta hiljaa, mutta en oo lopettamassa! Kevät on ollut vaan aika rankka kaikkine yo-kirjoutuksineen yms. Ajattelin nyt kuitenkin tulla kertomaan, miten sujui käden magneettikuvaus..
Tämä on myös muistutus itselleni, että kaikki sujuu lopulta hyvin, vaikka niiiiiiin paljon kyseistä tutkimusta pelkäänkin.

Lähdetäänpä siitä, että joulukuun alussa kävin koululääkärillä näyttämässä mun kädessä olevaa neurofibroomakasvainta, koska se oli alkanut kasvaa ja kipeytyä. Koululääkäri laittoi lähetteen käsikirurgille ja ajan piti tulla parissa kuussa.

Oli maaliskuu, eikä aikaa ollut kuulunut. Norio-keskuksesta oltiin mun puolesta yhteydessä meidän sairaalaan ja sieltä sitten selvisi, että mun lähetteeni oli eksynyt matkalla vaikka kyllä se sielä näkyi, se ei vaan ollut mennyt ikinä eteenpäin.

Tästä meni pari viikkoa, viikkoa, kunnes sain postia. Kutsun magneettikuvaukseen! Ennen kuin tarkemmin luin kirjettä, ehdin jo toivoa, että jes nyt se aika HUS:in harvinaisyksikön kautta järjestymään aikaan tuli, että ne tutkisi lisää.. Mutta ei. Se olisin käden mri jo seuraavalla viikolla.
Meidän sairaala oli tilannut mulle ajan yksityiseltä, liekkö ton heidän mokansa takia..

Iski paniikki. Inhoan magneettikuvausta! Se on kamalin tutkimus, mitä mulle on tehty. Muista kerroista voit myös lukea täältä blogistani. Olin aivan hysteerinen monta tuntia, mutta sitten rauhotuin, kun sain tietää, että saan mukaani tukihenkilön. Kiitos <3 

Stressasin ihan hirveästi mri:tä kuitenkin pitkin viikkoa, joten päätin soittaa kuvauspaikkaan ja varmistaa pari asiaa.:
- Saako tukihenkilö tulla varmasti mukaan kuvaushuooneeseen? Saa tulla.
Sen halusin varmistaa siksi, kun Töölössä ei saanut tulla vaikka kaikissa potilasohejissa yms lukee, että saa tulla.
- Käytetäänkö varjoainetta? Alustavasti ei.
Tämän halusin varmistaa siksi, koska olen sille yliherkkä ja alan oksentaa siitä ja voin loppupäivän todella huonosti. Onneksi sitten tuon takia sovittiin, että jos pitäisi käyttää varjoainetta, ne laittaisi mut kuvaukseen keskussairaalaan parempien ensiapuvalmiuksien takia.
Lisäksi mua mietitytti, että pitääkö mun olla kokonaan siellä ahtaassa putkessa ja missä asennossa. Kerrottiin, että menisin putkeen vatsalteen kuin supermies -asennossa.

Tuon puhelun jälkeen sain ihan siedettävän mielenrauhan ja pystyin keskitymään yo-kirjoituksiin. Eli sitä suosittelen koko sydämestäni: soittakkaa tutkmus- tai hoitopaikkaan, jos joku mietityttää! Mä olen oppinut sen kantapään kautta.

Noniin. Kuvaus oli vasta iltapäivällä, joten mun piti olla koulussa ennen sitä. Jännitin niin paljon, ettei siitä oikein tullut mitään, joten oli pakko lähteä ekan tunnin jälkeen kotiin.
Mentiin tukihenkilön kanssa hyvissä ajoin paikalle. Ilmottauduin tiskillä sairaanhoitajalle, joka sitten ohajasi istumaan aulaan.
Hetken kuluttua mua tultiin hakemaan pukkariin, minne piti jättää kaikki metalliesineet. Myös tukihenkilön piti jättää ne pukkariin. Oletan, että hakija oli lääkäri, koska hän katsoi mun kättä ja mietti miten se aselteltaisiin kuvauslaitteeseen.
Sitten mentiin kuvaushuoneeseen. Yritin olla ajattelematta putken ahtautta, mutta vaikeeta se oli.
Vastaanoton sairaanhoitaja tuli asettelemaan mut siihen. Kuvattava käsi piti nostaa eteen ja se paketoitiin aika tiukasti siihen kiinni, koska kuvauksen onnistumisen kannalta on tärkeää että kuvattava alue pysyy oikeassa asennossa liikkumatta.
Ensin mun käsi laitettiin siihen kiinni ikäänkuin turvavyöllä, jonka jälkeen mun käden päälle laitettiin kauratyyny. Sitten siihen päälle tuli vielä sellainen kehikko, joka ilmeisesti lähettää sitä magneettikenttää sille kuvausputkelle, joka toimii sen vastaanottajana. Korjatkaa jos oon väärässä, näin mä oon ymmärtänyt kaikkia mri-videoita katsoessani.

Sain kuulosuojaimet, joista kuului radio. En saanut valita kanavaa, vaikka ainakin julkisissa oon saanut ja kerran mulla oli oma levykin mukana. Mutta eipä tuo loppupeleissä haittaa: kone itsessään  pitää niin kovaa melua, ettei musiikista kuulu paljon mitään.
Sain myös käteeni hälytysnapin, että jos tulee jotain, niin kuvaus voidaan keskeyttää. Sairaanhoitaja kehotti mua pitämään silmät kiinni ja hengittämään, kun huomasi että jännitän aika paljon.
Ja sitten mentiin! Viimeistäään siinä kohtaa iski pieni paniikki sillä se putki tuntui ja NÄYTTI niin ahtaalta. Pistin silmät kiinni, mutta ei se oikein auttanut, sillä vaikka todellisuudessa putkessa oli ihan riittävästi tilaa, se tuntui todella ahtaalta.

Yritin vaan hengittää rauhallisesti, vaikka ehkä se meni vähän hyperventilaation puolelle hetkittäin. Kuvauksen aikana sitä petiä liikuteltiin useemman kerran ja se tunti vähän pelottavalta sen ahtauden takia. Olisin toivonut, että mulle olisi kuvauksen aikana kerrottu mitä milloinkin tapahuu, mutta unohdin toivoa sitä. Pitää muistaa seuraavalla kerralla, kun toi ei varmasti jäänyt mun viimeiseksi mri:ksi.
Kuvaus sujui kuitenkin ihan hyvin, paremmin mitä oletin ja pelkäsin! Kuvaus kesti noin 20 min ja nyt kun mietin, se meni aika nopeasti.  Mua helpotti tietää, että tukihenkilö on koko ajan mun vieressä ja mun tukena. <3

Sitten huomasin, että kuvauspeti alkui liikkua ulospäin. Kuvaus oli vihdoin ohi! Helpottunut olo. Selvisin siitä jälleen kerran! Sairaanhoitaja tuli siihen ja kun nousin pediltä han huomasi
mun Apulannan Toiset jumalat keikkapaidan ja kysyi, että kumalla keikalla olin. Olin vielä ihan pihalla enkä edes heti tajunnut mitä hän kysy. Sitten kun tajusin, en tienny mitä sanoo, olin siis niiin pihalla se kuvauksen takia.. Sain sanottua, että sillä ekalla.... Johon tukihenkilöni jatkoi, että perjantaina. Ja sitten se sairaanhoitaja oli vaan, että: "no se oliki parempi!" :D
Tuo nyt ei enää liittynyt siihen kuvaukseen mitenkään, mutta se oli jotenki niin sympaattista, joten onpahan se nyt ainakin itselleni muistoksi kirjoitettu.

Sitten me vaan päästiin lähtemään. Sairaanhoitaja sanoi, että (lasku) ja tulokset menee sitten suoraan keskussairaalalle. Mikä on toisaalta harmi! Yleensä tuolta paikasta saa kuvansa myös cd-levylle ja musta olis ollut super siistiä nähdä miltä se kasvain myös käden sisällä näyttää :D
Ehkäpä vielä kysyn ne kuvat myöhemmin..

Illalla käsi kuitenkin alkoi kipeytyä aika paljon, varmastikin sen takia kun se joutui olla puristuksissa. Se kuitenkin jo valmiiksikin painaa hermoja niin se pahentaa asiaa. Seuraavanakin päivänä kuvauksesta kättäni särki paljon enemmän, melkein ihan jopa itkettikin se kipu, niin kovaa se oli.

Käsikirurgin aika on sitten jo ensi kuussa... Samaan aikaan pelkään ja toivon että se laikataan pois..

En osaa sanoa, onko magneettikuvauksessa eroa yksityisen ja julkisen välillä. Mun mielestä ei ainakaan mitään kovin suurta. Yleensähän noi kuvaukset hoitaa sairaanhoitaja, enkä niiden toiminnassa julkisissa mri:ssäkään oo huomannut moitittavaa. Toisaalta oli toi sen verran positiivinen kokemus, että voisin maksaa sen myös itse varmaankin. Kuvaus tehtiin Synlabissa ja niillä on ihan kelpo hinnat.
Ja ehdottomasti suosittelen Synlabia ihan kaikille :)
Kotkan yksikkö oli ainakin tosi mukava paikka.

Ja vaikka nyt tässä kehunkin kaikkea, en olis pystynyt siihen yksin. Ainakaan vielä. Oon niin super kiitollinen, ettei mun tarvinnut mennä yksin ja erityisen kiitollinen että tollasia tukihenkilöitä on olemassa! <3